(1)

Vankat vakavaraisuusvaatimukset ovat olennainen osa sääntelyllisiä edellytyksiä, joiden nojalla rahoituslaitokset voivat tarjota palveluja unionissa. Sijoituspalveluyrityksiin, kuten myös luottolaitoksiin, sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 575/2013 (4) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2013/36/EU (5) niiden vakavaraisuuskohtelun ja -valvonnan osalta, kun taas niiden toimilupa- ja muista organisaatiota ja toimintaa koskevista vaatimuksista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/65/EU (6).

(2)

Nykyiset asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja direktiivin 2013/36/EU mukaiset vakavaraisuusjärjestelmät perustuvat suurelta osin Baselin pankkivalvontakomitean suuria pankkiryhmiä varten laatimiin peräkkäin julkaistuihin kansainvälisiin sääntelystandardeihin, ja niillä puututaan vain osittain useiden sijoituspalveluyritysten erilaisiin toimintoihin liittyviin erityisriskeihin. Kyseisille sijoituspalveluyrityksille ominaisiin erityisiin heikkouksiin ja riskeihin olisi sen vuoksi puututtava asianmukaisilla ja oikeasuhteisilla unionin tason vakavaraisuusjärjestelyillä.

(3)

Riskit, joita sijoituspalveluyrityksille aiheutuu ja joita ne aiheuttavat asiakkailleen ja laajemmille markkinoille, joilla ne toimivat, riippuvat sijoituspalveluyritysten toiminnan luonteesta ja laajuudesta ja myös siitä, toimivatko ne asiakkaidensa asiamiehinä olematta itse liiketoimien osapuolia vai toimivatko ne kauppojen päämiehinä.

(4)

Vankoilla vakavaraisuusvaatimuksilla olisi varmistettava, että sijoituspalveluyrityksiä johdetaan hallitusti ja niiden asiakkaiden etujen mukaisesti. Vaatimuksissa olisi otettava huomioon sijoituspalveluyritysten ja niiden asiakkaiden mahdollisuudet ottaa liiallisia riskejä ja sijoituspalveluyritysten ottamien ja niiden aiheuttamien riskien eri asteet. Vakavaraisuusvaatimuksilla olisi myös pyrittävä siihen, ettei sijoituspalveluyrityksille aiheudu kohtuutonta hallinnollista rasitusta.

(5)

Monet asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja direktiivin 2013/36/EU kehykseen perustuvat vakavaraisuusvaatimukset on suunniteltu käsittelemään luottolaitoksiin kohdistuvia yleisiä riskejä. Sen vuoksi nykyiset vaatimukset on suurelta osin mitoitettu siten, että niillä säilytetään luottolaitosten luotonantokapasiteetti taloussuhdanteista riippumatta ja suojataan tallettajia ja veronmaksajia luottolaitosten mahdolliselta kaatumiselta. Niitä ei ole suunniteltu käsittelemään sijoituspalveluyritysten kaikkia erilaisia riskiprofiileja. Sijoituspalveluyrityksillä ei ole suuria vähittäis- ja yrityslainasalkkuja, eivätkä ne ota vastaan talletuksia. Todennäköisyys, että niiden kaatumisella voi olla haitallinen vaikutus yleiseen rahoitusvakauteen, on pienempi kuin luottolaitosten tapauksessa. Useimpien sijoituspalveluyritysten kohtaamat ja aiheuttamat riskit poikkeavat näin ollen olennaisesti luottolaitosten kohtaamista ja aiheuttamista riskeistä, ja tällainen ero olisi otettava unionin vakavaraisuuskehyksessä selkeästi huomioon.

(6)

Sijoituspalveluyrityksiin sovellettavat asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja direktiivin 2013/36/EU mukaiset vakavaraisuusvaatimukset perustuvat luottolaitoksia koskeviin vaatimuksiin. Näistä vaatimuksista on useita poikkeuksia, joita sovelletaan sellaisiin sijoituspalveluyrityksiin, joiden toimilupa rajoittuu tiettyihin sijoituspalveluihin, joita ei käsitellä nykyisessä vakavaraisuuskehyksessä. Kyseisillä poikkeuksilla tunnustetaan, että kyseiset sijoituspalveluyritykset eivät kohtaa samanluonteisia riskejä kuin luottolaitokset. Sijoituspalveluyrityksiin, jotka harjoittavat nykyisen vakavaraisuuskehyksen soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa, johon liittyy rajallista kaupankäyntiä rahoitusvälineillä, sovelletaan kehyksessä vastaavia pääomavaatimuksia kuin luottolaitoksiin, mutta ne voivat saada muita vapautuksia esimerkiksi maksuvalmiutta, suuria asiakasriskejä ja vivutusta koskevista vaatimuksista. Sijoituspalveluyrityksiin, joiden toimiluvalle ei ole asetettu kyseisiä rajoituksia, sovelletaan samaa vakavaraisuuskehystä kuin luottolaitoksiinkin.

(7)

Kaupankäynti rahoitusvälineillä on toimintaa, jota voivat harjoittaa sekä luottolaitokset että sijoituspalveluyritykset, jotka ovat saaneet luvan käydä kauppaa omaan lukuunsa, riippumatta siitä, onko toiminnan tarkoituksena hallita riskejä, suojautua riskeiltä tai hallita likviditeettiä taikka ottaa arvon kehityssuuntaan perustuvia positioita rahoitusvälineissä. Tällaista kaupankäyntiä säännellään jo asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja direktiivin 2013/36/EU mukaisella vakavaraisuuskehyksellä. Jotta vältetään epätasapuoliset toimintaedellytykset, jotka saattavat johtaa siihen, että luottolaitokset ja sijoituspalveluyritykset käyttävät tällä alalla hyväkseen itselleen suotuisinta sääntelyä, sijoituspalveluyrityksiin olisi edelleen sovellettava myös kyseisistä säännöistä johtuvia omien varojen vaatimuksia, joilla tämä riski katetaan. Säännöissä käsitellään myös sijoituspalveluyritysten vastuita, jotka liittyvät niiden vastapuoliin tietyissä liiketoimissa, sekä vastaavia omien varojen vaatimuksia, ja niitä olisi edelleen sovellettava sijoituspalveluyrityksiin yksinkertaistetussa muodossa. Nykyisessä varavaraisuuskehyksessä annetaan myös suuria asiakasriskejä koskevat säännöt, joita tarvitaan sellaisissa tapauksissa, joissa sijoituspalveluyrityksen tiettyihin vastapuoliin liittyvät kaupankäyntivastuut ovat erityisen suuria, jolloin niistä aiheutuu yritykselle kohtuuttoman suuri vastapuolten maksukyvyttömyyteen liittyvä riskikeskittymä. Sen vuoksi kyseisten sääntöjen soveltamista sijoituspalveluyrityksiin olisi jatkettava yksinkertaistetussa muodossa.

(8)

Erot nykyisen vakavaraisuuskehyksen soveltamisessa eri jäsenvaltioissa uhkaavat sijoituspalveluyritysten tasapuolisia toimintaedellytyksiä unionissa. Erot johtuvat siitä, että kehyksen soveltaminen eri sijoituspalveluyrityksiin niiden tarjoamien palvelujen perusteella on yleisesti katsoen monimutkaista, kun osa kansallisista viranomaista mukauttaa tai virtaviivaistaa kehyksen soveltamista kansallisessa lainsäädännössä tai käytännössä. Koska nykyisessä vakavaraisuuskehyksessä ei käsitellä kaikkia tietyntyyppisiin sijoituspalveluyrityksiin kohdistuvia ja niiden aiheuttamia riskejä, eräissä jäsenvaltioissa on sovellettu suuria pääomavaatimuksen korotuksia tiettyihin sijoituspalveluyrityksiin. Olisi vahvistettava näitä riskejä koskevat yhdenmukaiset säännökset, jotta voidaan varmistaa sijoituspalveluyritysten yhdenmukainen vakavaraisuusvalvonta koko unionissa.

(9)

Näin ollen tarvitaan erityinen vakavaraisuusjärjestelmä, jota sovelletaan sellaisiin sijoituspalveluyrityksiin, jotka eivät ole kooltaan eivätkä muihin rahoitusalan ja talouden toimijoihin liittyviltä sidossuhteiltaan järjestelmän kannalta merkittäviä. Järjestelmän kannalta merkittäviin sijoituspalveluyrityksiin olisi kuitenkin edelleen sovellettava nykyistä asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja direktiivin 2013/36/EU muodostamaa vakavaraisuuskehystä. Tällaiset sijoituspalveluyritykset ovat sijoituspalveluyrityksiä, jotka kuuluvat nykyään asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja direktiivin 2013/36/EU muodostaman kehyksen soveltamisalaan eivätkä ne saa erityisiä vapautuksia mistään kehyksen tärkeimmistä vaatimuksista. Suurimmilla ja kaikkein kiinteimmässä sidossuhteessa olevilla sijoituspalveluyrityksillä on samankaltaisia liiketoimintamalleja ja riskiprofiileja kuin merkittävillä luottolaitoksilla. Ne tarjoavat ”pankkipalvelujen kaltaisia” palveluja ja ottavat vastatakseen riskeistä merkittävässä laajuudessa. Lisäksi järjestelmän kannalta merkittävät sijoituspalveluyritykset ovat kooltaan, liiketoimintamalleiltaan ja riskiprofiileiltaan sellaisia, että ne uhkaavat rahoitusmarkkinoiden vakaata ja asianmukaista toimintaa suurten luottolaitosten tavoin. Sen vuoksi on asianmukaista, että kyseisiin sijoituspalveluyrityksiin sovelletaan edelleen asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja direktiivin 2013/36/EU sääntöjä.

(10)

Vakavaraisuusjärjestelmässä, jota sovelletaan sijoituspalveluyrityksiin, jotka eivät ole kooltaan eivätkä muihin rahoitusalan ja talouden toimijoihin olevilta sidossuhteiltaan järjestelmän kannalta merkittäviä, olisi käsiteltävä erityyppisten sijoituspalveluyritysten erityisiä liiketoimintakäytäntöjä. Varsinkin sellaisiin sijoituspalveluyrityksiin, joilla on suurimmat mahdollisuudet aiheuttaa riskejä asiakkaille, markkinoille tai omalle asianmukaiselle toiminnalleen, olisi sovellettava selkeitä ja tehokkaita vakavaraisuusvaatimuksia, jotka on räätälöity näiden erityisriskien varalta. Vaatimukset olisi suhteutettava ottamalla huomioon sijoituspalveluyrityksen tyyppi, kyseisen tyyppisen sijoituspalveluyrityksen asiakkaiden edut ja niiden markkinoiden moitteettoman ja asianmukaisen toiminnan edistäminen, joilla kyseisen tyyppiset sijoituspalveluyritykset toimivat. Vaatimuksilla olisi vähennettävä havaittujen riskialojen riskejä ja autettava varmistamaan, että sijoituspalveluyrityksen joutuessa suuriin vaikeuksiin sen toiminta voidaan lopettaa hallitusti, jolloin rahoitusmarkkinoiden vakaudelle koituu mahdollisimman vähän häiriöitä.

(11)

Tässä asetuksessa säädetty järjestelmä ei saisi vaikuttaa markkinapaikoissa toimivien nimettyjen markkinatakaajien direktiivin 2014/65/EU mukaisiin velvoitteisiin esittää hintatarjouksia ja olla markkinoilla jatkuvasti läsnä.

(12)

Vakavaraisuusjärjestelmää, jota sovelletaan sijoituspalveluyrityksiin, jotka eivät ole kooltaan eivätkä muihin rahoitusalan ja talouden toimijoihin olevilta sidossuhteiltaan järjestelmän kannalta merkittäviä, olisi sovellettava yksilöllisesti kuhunkin sijoituspalveluyritykseen. Jotta pankkiryhmiin kuuluvia sijoituspalveluyrityksiä koskevien vakavaraisuusvaatimusten soveltamista kuitenkin helpotettaisiin unionissa ja vältettäisiin häiriöiden aiheutuminen tietyille liiketoimintamalleille, joiden riskit on jo katettu vakavaraisuussääntöjen soveltamisella, olisi sallittava, että sijoituspalveluyritykset soveltavat asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja direktiivin 2013/36/EU vaatimuksia tarvittaessa ja toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella siltä osin kuin tämän valinnan perustana ei ole itselle suotuisimman sääntelyn hyväksikäyttö. Lisäksi koska pienten ja ilman sidossuhteita olevien sijoituspalveluyritysten aiheuttamat riskit ovat enimmäkseen rajallisia, olisi sallittava, että ne hyödyntävät poikkeusta sijoituspalveluyrityksiä koskevista erityisistä vakavaraisuusvaatimuksista, jos ne kuuluvat pankkiryhmään tai sijoituspalveluyritysryhmään, jonka päätoimipaikka sijaitsee samassa jäsenvaltiossa ja joka on soveltuvin osin asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja direktiivin 2013/36/EU tai tämän asetuksen ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/2034 (7) mukaisen konsolidoidun valvonnan alainen kyseisessä jäsenvaltiossa, koska kyseisten vakavaraisuusvaatimusten olisi katettava riittävän hyvin kyseiset riskit tällaisissa tapauksissa.

Jotta kohtelu vastaisi nykyistä asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja direktiivin 2013/36/EU mukaista sijoituspalveluyritysryhmien kohtelua, yksinomaan sijoituspalveluyrityksistä muodostuvien ryhmien tapauksessa tai jos asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaista konsolidointia ei sovelleta, olisi edellytettävä, että sijoituspalveluyritysryhmän emoyritys noudattaa tämän asetuksen vaatimuksia ryhmän konsolidoidun aseman perusteella. Vaihtoehtoisesti toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia varovaisuusperiaatteen mukaisen konsolidoinnin sijaan, jos kyseisellä sijoituspalveluyritysryhmällä on yksinkertaisemmat rakenteet ja riskiprofiilit, että ryhmän emoyrityksillä on riittävästi pääomaa tukea tytäryrityksissä olevien omistusosuuksiensa kirjanpitoarvoa. Jos pienet ja ilman sidossuhteita olevat sijoituspalveluyritykset kuuluvat vakuutusyritysryhmään, niille olisi myös annettava mahdollisuus hyödyntää vapautusta julkistamiseen liittyvistä vaatimuksista.

(13)

Jotta sijoituspalveluyritykset voisivat käyttää edelleen nykyisiä omia varojaan sijoituspalveluyritysten erityisen vakavaraisuuskehyksen mukaisten omien varojen vaatimusten täyttämiseen, omien varojen määritelmä ja koostumus olisi sovitettava asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisiksi. Tämä merkitsee muun muassa sitä, että omista varoista olisi asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisesti vähennettävä kokonaan sellaiset tase-erät kuin laskennalliset verosaamiset ja omistusosuudet muiden finanssialan yhteisöjen pääomainstrumenteista. Olisi kuitenkin sallittava, etteivät sijoituspalveluyritykset vähennä muiden finanssialan yhteisöjen pääomainstrumenteista olevia omistusosuuksia, jos nämä omistusosuudet eivät ole merkittäviä ja niitä pidetään kaupankäyntitarkoituksessa kyseisiin instrumentteihin liittyvän markkinatakaustoiminnan tukemiseksi. Jotta omien varojen koostumus olisi asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukainen, omien varojen tyyppien vastaavat suhteet on otettu huomioon tämän asetuksen yhteydessä. Jotta varmistettaisiin, että vaatimukset ovat oikeassa suhteessa sijoituspalveluyrityksen toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen nähden ja että ne ovat helposti sijoituspalveluyritysten saatavilla tässä asetuksessa, komission olisi tarkasteltava, kuinka asianmukaista on jatkaa omien varojen määritelmän ja koostumuksen sovittamista asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaiseksi.

(14)

Jotta varmistettaisiin, että sijoituspalveluyritykset toimivat aina sen perusteella, miten paljon omia varoja niiden toimilupaan on vaadittu, kaikkien sijoituspalveluyritysten olisi jatkuvasti täytettävä pysyvä vähimmäispääomavaatimus, joka on yhtä suuri kuin direktiivin (EU) 2019/2034 mukaisesti vahvistettu perustamispääoma, joka vaaditaan toimiluvan saamiseen asiaankuuluvien sijoituspalvelujen suorittamista varten.

(15)

Jotta omien varojen vähimmäisvaatimuksen soveltaminen olisi yksinkertaista pienille ja ilman sidossuhteita oleville sijoituspalveluyrityksille, niillä olisi oltava omia varoja määrä, jotka vastaavat niiden pysyvää vähimmäispääomavaatimusta tai yhtä neljäsosaa niiden kiinteistä yleiskustannuksista, jotka mitataan niiden edellisenä vuonna harjoittaman toiminnan perusteella sen mukaan, kumpi näistä määristä on suurempi. Pieniä ja ilman sidossuhteita olevia sijoituspalveluyrityksiä, jotka mieluiten noudattavat jatkossakin varovaisuutta ja välttävät tavanomaista jyrkempiä vaikutuksia uudelleenluokittelun tapauksessa, ei saisi estää pitämästä hallussaan enemmän omia varoja tai soveltamasta tiukempia toimenpiteitä kuin tässä asetuksessa edellytetään.

(16)

Jotta voitaisiin ottaa huomioon sellaisten sijoituspalveluyritysten suuremmat riskit, jotka eivät ole pieniä ja joilla on sidossuhteita, tällaisia yrityksiä koskevan omien varojen vähimmäisvaatimuksen täytyisi olla suurin seuraavista vaatimuksista: sijoituspalveluyrityksen pysyvä vähimmäispääomavaatimus, yksi neljäsosa sijoituspalveluyrityksen edellisen vuoden kiinteistä yleiskustannuksista ja niiden vaatimusten summa, jotka määritetään käyttämällä sijoituspalveluyrityksille räätälöityjä riskitekijöitä, jäljempänä ’K-tekijät’, joiden avulla voidaan ottaa pääoman yhteydessä huomioon sijoituspalveluyritysten erityisten liiketoiminta-alueiden riskit.

(17)

Sijoituspalveluyrityksiä olisi pidettävä niitä koskevia erityisiä vakavaraisuusvaatimuksia sovellettaessa pieninä ja ilman sidossuhteita olevina yrityksinä, jos ne eivät suorita sijoituspalveluja, joista aiheutuu suuri riski asiakkaille, markkinoille tai yrityksille itselleen, ja jos ne ovat kooltaan sellaisia, etteivät ne kovinkaan todennäköisesti aiheuttaisi laajoja haittavaikutuksia asiakkailleen ja markkinoille, jos niiden liiketoimintaan liittyvät riskit toteutuisivat tai jos ne kaatuisivat. Yritykset olisi tämän perusteella määriteltävä pieniksi ja ilman sidossuhteita oleviksi sijoituspalveluyrityksiksi, jos ne ovat yrityksiä, jotka eivät käy kauppaa omaan lukuunsa, tai niille ei aiheudu riskiä rahoitusvälineillä käytävästä kaupasta, niiden hallussa ei ole asiakasvaroja tai -rahoja, niiden sekä harkinnanvaraisen salkunhoidon nojalla että ei-harkinnanvaraisten (neuvonta)järjestelyjen nojalla hoidettavina olevat varat ovat alle 1,2 miljardia euroa, ne käsittelevät päivittäin asiakastoimeksiantoja alle 100 miljoonan euron arvosta käteiskauppojen osalta tai alle 1 miljardin euron arvosta johdannaisten osalta, niiden tase on alle 100 miljoonaa euroa, taseen ulkopuoliset erät mukaan lukien, ja niiden sijoituspalvelujen suorittamisesta vuosittain saamat kokonaisbruttotuotot ovat alle 30 miljoonaa euroa.

(18)

Jotta estettäisiin toimijalle suotuisimman sääntelyn hyväksikäyttö ja jotta sijoituspalveluyrityksillä olisi vähemmän kannustimia järjestää toimintonsa siten, etteivät ne ylitä kynnysarvoja, joiden ylittyessä sijoituspalveluyrityksiä ei hyväksytä pieniksi ja ilman sidossuhteita oleviksi sijoituspalveluyrityksiksi, hoidettavina olevia varoja, käsiteltävinä olevia asiakastoimeksiantoja, taseen suuruutta ja vuosittaisia kokonaisbruttotuottoja koskevia kynnysarvoja olisi sovellettava yhdistetysti kaikkiin samaan ryhmään kuuluviin sijoituspalveluyrityksiin. Muut edellytykset eli se, onko sijoituspalveluyrityksellä hallussaan asiakasrahoja, säilyttääkö tai hallinnoiko se asiakasvaroja tai käykö se kauppaa rahoitusvälineillä ja altistuu markkina- tai vastapuoliriskille, sisältävät vain kaksi vaihtoehtoa, eivätkä ne jätä liikkumavaraa edellä tarkoitettuun uudelleenjärjestämiseen, minkä vuoksi niitä olisi arvioitava yksilöllisesti. Jotta voitaisiin ottaa jatkuvasti huomioon liiketoimintamallien kehittyminen ja niihin liittyvät riskit, näitä edellytyksiä ja kynnysarvoja olisi arvioitava päivän päättyessä vallitsevan tilanteen perusteella lukuun ottamatta kuitenkaan asiakasrahojen hallussapitoa, jota olisi arvioitava päivän aikana vallitsevan tilanteen perusteella, ja taseen suuruutta ja vuosittaisia kokonaisbruttotuottoja, joita olisi arvioitava sijoituspalveluyrityksessä edellisen tilikauden lopussa vallinneen tilanteen perusteella.

(19)

Sijoituspalveluyritystä, joka ylittää lakisääteiset kynnysarvot tai ei täytä muita edellytyksiä, ei saisi pitää pienenä ja ilman sidossuhteita olevana yrityksenä, ja siihen olisi sovellettava muita sijoituspalveluyrityksiä koskevia vaatimuksia, jollei tässä asetuksessa annetuista erityisistä siirtymäsäännöksistä muuta johdu. Tämän pitäisi kannustaa sijoituspalveluyrityksiä suunnittelemaan liiketoimintonsa siten, että ne täyttävät selvästi pieniä ja ilman sidossuhteita olevia sijoituspalveluyrityksiä koskevat vaatimukset. Jos sijoituspalveluyritys ei täytä näitä vaatimuksia, jolloin sitä ei voida pitää pienenä ja ilman sidossuhteita olevana sijoituspalveluyrityksenä, siihen olisi sovellettava seurantaa, jossa sen olisi täytettävä edellytykset ja pysyttävä asiaankuuluvien kynnysarvojen alapuolella vähintään kuuden peräkkäisen kuukauden ajan.

(20)

Kaikkien sijoituspalveluyritysten olisi laskettava omien varojen vaatimuksensa käyttämällä K-tekijöitä, joilla otetaan huomioon asiakkaaseen kohdistuva riski (Risk-To-Client, jäljempänä ’RtC’), markkinaan kohdistuva riski (Risk-to-Market, jäljempänä ’RtM’) ja yritykseen kohdistuva riski (Risk-to-Firm, jäljempänä ’RtF’). RtC-riskiä koskevilla K-tekijöillä otetaan huomioon hoidettavina olevat asiakasvarat ja jatkuva neuvonta (K-AUM), hallussa olevat asiakasrahat (K-CMH), säilytettävinä ja hallinnoitavina olevat varat (K-ASA) ja käsiteltävinä olevat asiakastoimeksiannot (K-COH).

(21)

RtM-riskiä koskevalla K-tekijällä otetaan huomioon nettopositioriski (K-NPR) markkinariskiä koskevien asetuksen (EU) N:o 575/2013 säännösten mukaisesti tai sijoituspalveluyrityksen määritysosapuolen edellyttämien kokonaismarginaalien perusteella (K-CMG), jos toimivaltainen viranomainen sallii tämän tietyntyyppisille sijoituspalveluyrityksille, jotka käyvät kauppaa omaan lukuunsa määritysosapuolten välityksellä. Sijoituspalveluyrityksellä olisi oltava mahdollisuus soveltaa samanaikaisesti K-NPR-tekijää ja K-CMG-tekijää salkkukohtaisesti.

(22)

RtF-riskiä koskevilla K-tekijöillä otetaan huomioon sijoituspalveluyritykseen kohdistuva riski, joka liittyy sen liiketoimien vastapuolten maksukyvyttömyyteen, asetukseen (EU) N:o 575/2013 perustuvien vastapuoliluottoriskiä koskevien yksinkertaistettujen säännösten mukaisesti (K-TCD), sekä tiettyihin vastapuoliin liittyvistä sijoituspalveluyrityksen suurista asiakasriskeistä johtuva keskittymäriski kaupankäyntivarastoon sisältyviä suuria asiakasriskejä koskevien kyseisen asetuksen säännösten perusteella (K-CON) ja sijoituspalveluyrityksen päivittäisestä kaupankäyntivirrasta johtuvat operatiiviset riskit (K-DTF).

(23)

K-tekijöiden mukainen omien varojen kokonaisvaatimus on RtC-, RtM- ja RtF-riskejä koskevien K-tekijöiden mukaisten vaatimusten summa. K-AUM-, K-ASA-, K-CMH-, K-COH- ja K-DTF-tekijät liittyvät kullakin K-tekijällä käsitellyn toiminnan volyymiin. K-CMH-, K-ASA- ja K-DTF-tekijään liittyvät volyymit lasketaan edeltävien yhdeksän kuukauden liukuvan keskiarvon perusteella. K-COH-tekijän osalta volyymi lasketaan edeltävien kuuden kuukauden liukuvan keskiarvon perusteella, kun taas K-AUM-tekijän osalta volyymi lasketaan edeltävien 15 kuukauden perusteella. Volyymit kerrotaan vastaavilla tässä asetuksessa vahvistetuilla kertoimilla omien varojen vaatimuksen määrittämiseksi. K-NPR-tekijän mukaiset omien varojen vaatimukset johdetaan asetuksesta (EU) N:o 575/2013, kun taas K-CON- ja K-TCD-tekijöiden mukaisissa omien varojen vaatimuksissa sovelletaan yksinkertaistetussa muodossa vastaavia kyseisen asetuksen mukaisia vaatimuksia, jotka koskevat kaupankäyntivaraston suurten asiakasriskien ja vastapuoliluottoriskin käsittelyä. K-tekijän määrä on nolla, jos sijoituspalveluyritys ei harjoita asiaankuuluvaa toimintaa.

(24)

RtC-riskiä koskevat K-tekijät ovat arvioita, jotka koskevat niitä sijoituspalveluyritysten liiketoiminta-alueita, jotka voivat ongelmien esiintyessä aiheuttaa haittoja asiakkaille. K-AUM-tekijällä otetaan huomioon haitta, joka koituu asiakkaille virheellisestä harkinnanvaraisesta asiakassalkkujen hoidosta tai puutteellisesta toteutuksesta, ja se tuo varmuutta ja asiakkaille koituvia hyötyjä, jotka liittyvät jatkuvan salkunhoito- ja sijoitusneuvontapalvelun jatkuvuuteen. K-ASA-tekijällä otetaan huomioon asiakasvarojen säilyttämisen ja hallinnoimisen riski ja varmistetaan, että sijoituspalveluyrityksillä on riittävästi pääomaa näitä varoja varten riippumatta siitä, ovatko varat sen omassa taseessa vai ovatko ne kolmansien osapuolten tileillä. K-CMH-tekijällä otetaan huomioon haittamahdollisuuden riski, kun sijoituspalveluyritys pitää hallussaan asiakkaidensa varoja, ottaen huomioon, ovatko ne sen omassa taseessa vai kolmansien osapuolten tileillä, sekä sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaiset järjestelyt, joiden mukaan asiakkaan varat säilytetään sijoituspalveluyrityksen konkurssin, maksukyvyttömyyden ja kriisinratkaisuun tai hallinnointiin asettamisen tapauksessa. K-CMH-tekijästä jätetään pois asiakkaan varat, jotka on talletettu (säilyttäjä)pankin tilille asiakkaan omissa nimissä, jos sijoituspalveluyrityksellä on pääsy asiakasrahoihin kolmannen osapuolen valtuutuksen perusteella. K-COH-tekijällä otetaan huomioon sijoituspalveluyrityksen asiakkaisiin mahdollisesti kohdistuva riski, kun sijoituspalveluyritys toteuttaa asiakastoimeksiantoja (asiakkaan nimissä eikä omissa nimissään) esimerkiksi osana asiakkaille tarjottuja pelkkiä toteutuspalveluja tai toteuttaa niitä asiakastoimeksiantojen ketjussa, johon se kuuluu.

(25)

RtM-riskiä koskeva K-tekijä, jota sovelletaan omaan lukuunsa kauppaa käyviin sijoituspalveluyrityksiin, perustuu rahoitusvälineissä, valuutoissa ja hyödykkeissä olevien positioiden markkinariskiä koskeviin sääntöihin asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisesti. Tämä antaa sijoituspalveluyrityksille mahdollisuuden valita, soveltavatko ne standardimenetelmää vai vaihtoehtoista standardimenetelmää asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisesti vai mahdollisuutta käyttää sisäisiä malleja, sitten kun kahta viimeksi mainittua menetelmää voidaan alkaa soveltaa sijoituspalveluyrityksissä raportointitarkoitusten ohella myös omien varojen vaatimustarkoituksiin. Tällä välin ja vähintään viiden vuoden ajan tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivästä sijoituspalveluyritysten olisi sovellettava asetuksen (EU) N:o 575/2013 markkinariskikehystä (standardimenetelmää tai soveltuvin osin sisäisiä malleja) K-NPR-tekijän laskemiseksi. Jos asetuksen (EU) N:o 575/2013, sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/876 (8), kolmannen osan IV osaston 1 a ja 1 b luvun säännöksiä ei koskaan aleta soveltaa luottolaitoksiin omien varojen vaatimustarkoituksissa, sijoituspalveluyritysten olisi jatkettava asetuksen (EU) N:o 575/2013 kolmannen osan IV osaston mukaisten vaatimusten soveltamista K-NPR-tekijän laskentaan. Vaihtoehtoisesti, jos kaupankäyntiä rahoitusvälineillä harjoittavien sijoituspalveluyritysten positiot kuuluvat määritysvelvollisuuden piiriin, näiden yritysten omien varojen vaatimus voi olla toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella ja tietyin edellytyksin yhtä suuri kuin niiden määritysosapuolen edellyttämien kokonaismarginaalien määrä kerrottuna kiinteällä kertoimella.

K-CMG-tekijän käytön olisi perustuttava ensisijaisesti sijoituspalveluyrityksen kaupankäyntitoimintaan, joka kuuluu kokonaan tai olennaisesti tämän menetelmän piiriin. Sijoituspalveluyrityksen toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin sallia, että sijoituspalveluyritys hyödyntää osittain K-CMG-menetelmää edellyttäen, että tätä menetelmää käytetään kaikkiin positioihin, jotka kuuluvat määrityksen tai vakuusmarginaalien laskemisen piiriin, ja että määritysvelvollisuuden piiriin kuulumattomien salkkujen K-NPR-tekijän osalta sovelletaan yhtä kolmesta vaihtoehtoisesta menetelmästä. Jotta varmistettaisiin, että vaatimukset ovat oikeassa suhteessa sijoituspalveluyrityksen toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen nähden ja että ne ovat helposti sijoituspalveluyritysten saatavilla tässä asetuksessa, mahdolliseen myöhemmässä vaiheessa toteutettavaan K-tekijöiden laskentamenetelmien soveltamisen uudelleentarkasteluun olisi sisällytettävä sen tarkastelu, kuinka aiheellista on jatkaa KNPR-tekijän laskennan mukauttamista rahoitusvälineissä, valuutoissa ja hyödykkeissä olevien kaupankäyntivaraston positioiden markkinariskiä koskeviin sääntöihin asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisesti.

(26)

RtF-riskiä koskevat K-TCD- ja K-CON-tekijät merkitsevät omaan lukuunsa kauppaa käyville sijoituspalveluyrityksille sitä, että vastapuoliluottoriskiä ja suuria asiakasriskejä koskevia asetuksen (EU) N:o 575/2013 sääntöjä sovelletaan niihin yksinkertaistetussa muodossa. K-TCD-tekijällä otetaan huomioon sijoituspalveluyritykseen kohdistuva riski siitä, että sen vastapuolet OTC-johdannaistransaktioissa, takaisinostotransaktioissa, arvopaperien tai hyödykkeiden lainaksiantamiseen ja -ottamiseen liittyvissä liiketoimissa, pitkän selvitysajan liiketoimissa, vakuudellisessa limiittiluotonannossa ja muissa arvopapereilla toteutettavissa rahoitustoimissa sekä sijoituspalveluyrityksen osana sijoituspalvelua oheistoimintana myöntämien lainojen vastaanottajat eivät täytä velvoitteitaan, kertomalla vastuiden arvo, joka perustuu jälleenhankinta-arvoon ja tulevaisuuden potentiaalista vastapuoliriskiä koskevaan korotukseen, asetukseen (EU) N:o 575/2013 perustuvilla riskitekijöillä ja ottamalla huomioon efektiivisen nettoutuksen ja vakuuksien vaihdon lieventävät vaikutukset. Jotta vastapuoliriskin käsittelyä yhdenmukaistettaisiin edelleen asetuksen (EU) N:o 575/2013 kanssa, olisi lisättävä myös kiinteä kerroin 1,2 sekä kerroin arvonoikaisua varten vastapuolen tietyissä liiketoimissa sijoituspalveluyritykselle aiheuttaman luottoriskin senhetkisen markkina-arvon huomioon ottamiseksi. K-CON-tekijällä otetaan huomioon keskittymäriski, joka liittyy yksittäisiin tai toisiinsa vahvasti sidoksissa oleviin yksityisen sektorin vastapuoliin, kun yritysten näihin vastapuoliin liittyvät vastuut ovat yli 25 prosenttia niiden omista varoista tai ylittävät tietyt luottolaitoksiin tai muihin sijoituspalveluyrityksiin liittyvät vaihtoehtoiset kynnysarvot, määräämällä asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukainen pääomavaatimuksen korotus kyseiset rajat ylittävien vastuiden varalta. K-DTF-tekijällä otetaan puolestaan huomioon päivittäisten kauppojen nimellisarvon perusteella operatiiviset riskit, jotka kohdistuvat sijoituspalveluyritykseen sen toteuttaessa suuria määriä liiketoimia omaan lukuunsa tai asiakkaiden puolesta omissa nimissään yhden päivän kuluessa ja jotka voivat johtua riittämättömistä tai epäonnistuneista sisäisistä prosesseista, henkilöstöstä ja järjestelmistä tai ulkoisista tapahtumista ja jotka on sovitettu korkojohdannaisten maturiteetin mukaan, jotta omien varojen vaatimusten korotuksia rajoitettaisiin erityisesti lyhytaikaisissa sopimuksissa, joiden operatiiviset riskit on havaittu alhaisemmiksi.

(27)

Kaikkien sijoituspalveluyritysten olisi seurattava ja valvottava keskittymäriskiään, myös asiakkaidensa osalta. Kuitenkin ainoastaan sellaisten sijoituspalveluyritysten, joihin sovelletaan K-tekijöiden mukaista omien varojen vähimmäisvaatimusta, olisi raportoitava keskittymäriskeistään toimivaltaisille viranomaisille. Sellaisiin hyödykejohdannaisiin tai päästöoikeuksiin tai niiden johdannaisiin erikoistuneet sijoituspalveluyritykset, joihin liittyy suuria keskittyneitä vastuita finanssialueen ulkopuolisille vastapuolille, saavat ylittää keskittymäriskin rajat ilman K-CON-tekijän mukaista pääoman korotusta niin kauan kuin liiketoimien tarkoituksena on liiketoimintaan tai rahoitustoimintaan liittyvien riskien hallinta.

(28)

Kaikilla sijoituspalveluyrityksillä olisi oltava sisäiset menettelyt, joilla seurataan ja hallitaan niiden maksuvalmiusvaatimuksia. Kyseisten menettelyjen on tarkoitus auttaa varmistamaan, että sijoituspalveluyritykset voivat toimia jatkuvasti hallitulla tavalla ilman että niiden tarvitsee varata likviditeettiä erityisesti stressikausia varten. Tätä varten kaikilla sijoituspalveluyrityksillä olisi oltava aina vähintään yksi kolmasosa kiinteitä yleiskustannuksia koskevasta vaatimuksestaan likvideinä varoina. Toimivaltaisille viranomaisille olisi kuitenkin annettava lupa myöntää pienille ja ilman sidossuhteita oleville sijoituspalveluyrityksille poikkeus kyseisestä vaatimuksesta. Likvidien varojen olisi oltava laadukkaita ja vastattava komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/61 (9) lueteltuja likvidejä varoja ottaen myös huomioon arvonleikkaukset, joita sovelletaan kyseisiin varoihin mainitun delegoidun asetuksen mukaisesti. Jotta voitaisiin ottaa huomioon sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten likviditeettiprofiilien välinen ero, sopivista likvideistä varoista laadittua luetteloa olisi täydennettävä sijoituspalveluyrityksen omilla kiinnittämättömillä käteisvaroilla ja lyhytaikaisilla talletuksilla (joihin ei saisi sisältyä asiakasrahoja tai asiakkaille kuuluvia rahoitusvälineitä) sekä tietyillä rahoitusvälineillä, joille on likvidit markkinat. Jos pienet ja ilman sidossuhteita olevat sijoituspalveluyritykset sekä sijoituspalveluyritykset, joilla ei ole valtuutusta harjoittaa kaupankäynti- tai merkintätoimintaa, eivät ole vapautettuja maksuvalmiusvaatimuksista, ne voisivat sisällyttää likvideihin varoihinsa myös 30 päivän kuluessa erääntyviin myyntisaamisiin ja maksuihin tai palkkioihin liittyvät erät, jos ne ovat enintään yksi kolmasosa maksuvalmiuden vähimmäisvaatimuksesta, jos niitä ei oteta huomioon laskettaessa toimivaltaisen viranomaisen asettamia maksuvalmiuden lisävaatimuksia ja jos niihin sovelletaan 50 prosentin arvonleikkausta.

Poikkeuksellisissa olosuhteissa olisi sallittava, että sijoituspalveluyritykset alittavat vaaditun kynnysarvon, kun ne muuttavat likvidejä varojaan rahaksi täyttääkseen maksuvalmiusvaatimukset, jos ne ilmoittavat asiasta viipymättä toimivaltaiselle viranomaiselle. Kaikki asiakkaille annetut takaukset, jotka voivat lisätä likviditeettitarpeita, jos ne lankeavat maksettaviksi, olisi otettava huomioon siten, että käytettävissä olevien likvidien varojen määrää vähennetään ainakin 1,6 prosentilla tällaisten takausten kokonaisarvosta. Jotta varmistettaisiin, että vaatimukset ovat oikeassa suhteessa sijoituspalveluyrityksen toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen nähden ja että ne ovat helposti tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien sijoituspalveluyritysten saatavilla, olisi myöhemmässä vaiheessa tarkasteltava uudelleen sellaisten likvidien varojen asianmukaisuutta, jotka voidaan hyväksyä täyttämään maksuvalmiuden vähimmäisvaatimus, mukaan lukien niiden jatkuva mukauttaminen delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/61 lueteltujen likvidien varojen kanssa ottaen lisäksi huomioon arvonleikkaukset, joita sovelletaan näihin varoihin mainitun delegoidun asetuksen mukaisesti.

(29)

Uuden vakavaraisuusjärjestelmän ohella olisi laadittava vastaava oikeasuhteinen lakisääteisen raportoinnin kehys, joka olisi räätälöitävä huolellisesti sijoituspalveluyritysten liiketoiminnan ja vakavaraisuuskehyksen vaatimusten mukaiseksi. Sijoituspalveluyrityksiä koskevien raportointivaatimusten olisi koskettava niiden omien varojen tasoa ja koostumusta, niiden omien varojen vaatimuksia ja omien varojen vaatimusten laskentaperustetta, niiden toimintaprofiilia ja toiminnan kokoa ottaen huomioon parametrit, joilla määritetään, ovatko sijoituspalveluyritykset pieniä ja ilman sidossuhteita olevia yrityksiä, sekä niiden maksuvalmiusvaatimuksia ja keskittymäriskiä koskevien säännösten noudattamista. Pienet ja ilman sidossuhteita olevat sijoituspalveluyritykset olisi vapautettava keskittymäriskiä koskevasta raportoinnista eli niiden tarvitsisi raportoida ainoastaan niihin sovellettavista maksuvalmiusvaatimuksista. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 (10) perustetulle Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan pankkiviranomainen), jäljempänä ’EPV’, olisi annettava tehtäväksi laatia luonnokset teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, joissa määritetään tarkemmin, mitä lomakkeita ja järjestelyjä tässä lakisääteisessä raportoinnissa olisi käytettävä ja määritettävä lomakkeet, joita käytetään omia varoja julkistettaessa. Kyseisissä standardeissa olisi otettava oikeasuhteisesti huomioon eri sijoituspalveluyritysten laajuus ja monimuotoisuus ja erityisesti se, pidetäänkö sijoituspalveluyrityksiä pieninä ja ilman sidossuhteita olevina yrityksinä.

(30)

Sijoituspalveluyritysten, joiden ei katsota olevan pieniä ja ilman sidossuhteita olevia yrityksiä, olisi julkistettava omien varojen tasonsa, omien varojen vaatimuksensa, ohjaus- ja hallinnointijärjestelynsä sekä palkitsemisjärjestelmänsä ja -käytänteensä läpinäkyvyyden tarjoamiseksi sijoituspalveluyritysten sijoittajille ja laajemmille markkinoille. Pienten ja ilman sidossuhteita olevien sijoituspalveluyritysten ei olisi kuuluttava julkistamisvaatimusten piiriin, paitsi jos ne laskevat liikkeeseen ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentteja, jolloin sijoittajille olisi tarjottava läpinäkyviä tietoja kyseisistä instrumenteista.

(31)

Sijoituspalveluyritysten olisi sovellettava sukupuolineutraalia palkitsemisjärjestelmää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 157 artiklassa vahvistetun periaatteen mukaisesti. Olisi tehtävä joitakin selvennyksiä palkitsemista koskevien tietojen julkistamiseen. Tässä asetuksessa vahvistetuissa palkitsemista koskevissa julkistamisvaatimuksissa olisi noudatettava palkitsemissääntöjen tavoitteita, joiden mukaan on perustettava ja ylläpidettävä palkitsemisjärjestelmiä ja -käytäntöjä, jotka ovat yhdenmukaisia tehokkaan riskinhallinnan kanssa ja koskevat erityisesti henkilöstöryhmiä, joiden ammatillisella toiminnalla on merkittävä vaikutus sijoituspalveluyritysten riskiprofiiliin. Lisäksi olisi vaadittava, että sijoituspalveluyritykset, jotka saavat poiketa tietyistä palkitsemissäännöistä, julkistavat kyseistä poikkeusta koskevat tiedot.

(32)

On aiheellista säätää asianmukaisista siirtymätoimenpiteistä, jotta sijoituspalveluyritysten olisi helpompi siirtyä asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja direktiivin 2013/36/EU vaatimuksista tämän asetuksen ja direktiivin 2019/2034vaatimuksiin. Erityisesti olisi sallittava viiden vuoden ajan tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivästä, että sijoituspalveluyritykset, joiden pääomavaatimukset olisivat tämän asetuksen mukaisesti yli kaksinkertaiset verrattuina asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja direktiivin 2013/36/EU mukaisiin pääomavaatimuksiin, lieventävät mahdollisten lisäysten vaikutuksia rajoittamalla omien varojen vaatimuksen määrään, joka on kaksi kertaa niin suuri kuin niiden asiaankuuluva asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja direktiivin 2013/36/EU mukainen omien varojen vaatimus.

(33)

Jotta uudet sijoituspalveluyritykset, joilla on samankaltaiset profiilit kuin olemassa olevilla sijoituspalveluyrityksillä, eivät joutuisi huonompaan asemaan, olisi sallittava viiden vuoden ajan tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivästä, että sijoituspalveluyritykset, joihin ei ole koskaan sovellettu asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja direktiivin 2013/36/EU mukaisia omien varojen vaatimuksia, rajoittavat tämän asetuksen mukaiset omien varojen vaatimuksensa määrään, joka on kaksi kertaa niin suuri kuin niiden kiinteitä yleiskustannuksia koskeva vaatimus.

(34)

Vastaavasti olisi sallittava viiden vuoden ajan tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivästä, että sijoituspalveluyritykset, joihin on sovellettu ainoastaan perustamispääomaa koskevaa vaatimusta asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja direktiivin 2013/36/EU nojalla ja joiden omien varojen vaatimukset olisivat tämän asetuksen mukaan yli kaksinkertaiset verrattuina niiden asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja direktiivin 2013/36/EU mukaiseen tilanteeseen, rajoittavat tämän asetuksen mukaisen omien varojen vaatimuksensa määrään, joka on kaksi kertaa niin suuri kuin niiden asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja direktiivin 2013/36/EU mukainen perustamispääomaa koskeva vaatimus lukuun ottamatta asetuksen (EU) N:o 575/2013, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EU) 2019/876, 4 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan b alakohdassa tarkoitettuja paikallisia yrityksiä, joihin olisi sovellettava erityistä siirtymävaiheen omien varojen vaatimusta ottaen huomioon niiden korkeampi riskitaso. Suhteellisuuden vuoksi erityisiä siirtymävaiheen omien varojen vaatimuksia olisi sovellettava myös pienempiin sijoituspalveluyrityksiin sekä niihin yrityksiin, jotka tarjoavat rajoitetusti sijoituspalveluja, silloin kun ne eivät hyötyisi kohtelusta, jonka mukaan ne rajoittavat tämän asetuksen mukaisen omien varojen vaatimuksensa määrään, joka on kaksi kertaa niin suuri kuin niiden asetuksen (EU) N:o 575/2013, sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/630 (11), ja direktiivin 2013/36/EU, sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2019/878 (12), mukainen perustamispääomaa koskeva vaatimus, vaan niiden sitova omien varojen vaatimus kasvaisi tämän asetuksen mukaisesti verrattuna asetuksen (EU) N:o 575/2013, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EU) 2019/630, mukaiseen tilanteeseen.

(35)

Kyseisten siirtymätoimenpiteiden olisi tarvittaessa oltava myös niiden asetuksen (EU) N:o 575/2013 498 artiklassa tarkoitettujen sijoituspalveluyritysten käytettävissä, jotka vapautetaan kyseisen asetuksen mukaisista omien varojen vaatimuksista. Näiden sijoituspalveluyritysten perustamispääomaa koskevat vaatimukset riippuvat kuitenkin sijoituspalveluista ja -toiminnasta, joita ne tarjoavat ja harjoittavat. Kyseisten sijoituspalveluyritysten tämän asetuksen mukaiset omien varojen vaatimukset olisi viiden vuoden ajan tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivästä laskettava ottaen huomioon kyseiset sovellettavat tasot.

(36)

Viiden vuoden ajan tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivästä tai niiden muutosten soveltamisen alkamispäivään asti, jotka tehdään markkinariskin omien varojen vaatimuksia koskeviin asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja direktiivin 2013/36/EU säännöksiin asetuksen (EU) N:o 575/2013, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EU) 2019/876, kolmannen osan IV osaston 1 a ja 1 b luvun mukaisesti, sen mukaan, kumpi näistä ajankohdista on myöhempi, sijoituspalveluyritysten, joihin sovelletaan tämän asetuksen vastaavia vaatimuksia, olisi laskettava edelleen kaupankäyntivarastoa koskeva omien varojen vaatimuksensa asetuksen (EU) N:o 575/2013, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EU) 2019/630, mukaisesti.

(37)

Suurimmilla sijoituspalveluyrityksillä, jotka tarjoavat keskeisiä tukkumarkkina- ja sijoituspankkipalveluja (kaupankäynti rahoitusvälineillä omaan lukuun tai rahoitusvälineiden merkintä tai rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskun järjestäminen merkintätakauksen perusteella), on samankaltaiset liiketoimintamallit ja riskiprofiilit kuin merkittävillä luottolaitoksilla. Näihin yrityksiin kohdistuu niiden toiminnan vuoksi luottoriski, joka on pääasiassa vastapuolen luottoriskin muodossa, sekä markkinariski sellaisten positioiden osalta, jotka ne ottavat omaan lukuunsa joko asiakkaiden puolesta tai muutoin. Näin ollen niiden koko ja merkitys järjestelmän kannalta aiheuttavat riskin rahoitusjärjestelmän vakaudelle.

(38)

Toisena haasteena on, miten kansalliset toimivaltaiset viranomaiset voivat valvoa tehokkaasti kyseisten suurten sijoituspalveluyritysten vakavaraisuutta. Vaikka suurimmat sijoituspalveluyritykset tarjoavat laajamittaisia rajat ylittäviä sijoituspankkipalveluja, ne kuuluvat sijoituspankkiyrityksinä direktiivin 2014/65/EU nojalla nimettyjen viranomaisten harjoittaman vakavaraisuusvalvonnan piiriin. Nämä viranomaiset eivät ole välttämättä samoja kuin direktiivin 2013/36/EU nojalla nimetyt toimivaltaiset viranomaiset. Tämä voi johtaa epätasapuolisiin toimintaedellytyksiin, kun asetusta (EU) N:o 575/2013 ja direktiiviä 2013/36/EU sovelletaan unionissa, ja estää valvontaviranomaisia saamasta vakavaraisuudesta kokonaisvaltaista käsitystä, jolla on olennainen merkitys käsiteltäessä suuriin rajat ylittävää toimintaa harjoittaviin sijoituspalveluyrityksiin liittyviä riskejä. Tämä voi tehdä vakavaraisuusvalvonnasta tehottomampaa ja myös vääristää kilpailua unionissa. Suurimmille sijoituspalveluyrityksille olisi sen vuoksi annettava sama asema kuin luottolaitoksille, jotta voidaan luoda synergioita rajat ylittävää tukkumarkkinatoimintaa vertaisryhmässä koskevassa valvonnassa, sekä edistää samalla tasapuolisia toimintaedellytyksiä ja mahdollistaa eri ryhmien yhdenmukainen valvonta.

(39)

Sen vuoksi kyseisten sijoituspalveluyritysten, joista tulee luottolaitoksia, olisi edelleen kuuluttava asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja direktiivin 2013/36/EU soveltamisalaan, ja luottolaitosten valvonnasta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten, mukaan luettuna Euroopan keskuspankki yhteisen valvontamekanismin puitteissa, olisi valvottava niitä. Näin varmistettaisiin, että luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaa harjoitetaan yhdenmukaisesti ja tehokkaasti ja että rahoituspalveluja koskevaa yhteistä sääntökirjaa sovelletaan samalla tavalla kaikkiin luottolaitoksiin ottaen huomioon niiden merkitys järjestelmän kannalta. Jotta estettäisiin toimijalle suotuisimman sääntelyn hyväksikäyttö ja vähennettäisiin säännösten kiertämisriskejä, toimivaltaisten viranomaisten olisi pyrittävä välttämään tilanteita, joissa ryhmät, jotka saattavat olla järjestelmän kannalta merkittäviä, järjestävät toimintonsa siten, etteivät ne ylitä asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan b alakohdassa säädettyjä kynnysarvoja, ja kiertävät velvollisuuden hakea direktiivin 2013/36/EU 8 a artiklan mukaista lupaa toimia luottolaitoksina.

(40)

Sijoituspalveluyritysten, joista tulee luottolaitoksia, olisi sallittava ottaa vastaan talletuksia tai muita takaisin maksettavia varoja yleisöltä ja myönnettävä luottoja omaan lukuunsa ainoastaan, jos ne ovat saaneet kyseiseen toimintaan toimiluvan direktiivin 2013/36/EU mukaisesti. Kaikkien kyseisten toimintojen hoitamisen, mukaan lukien talletusten tai muiden takaisin maksettavien varojen vastaanottaminen yleisöltä ja luottojen myöntäminen omaan lukuunsa, ei olisi oltava välttämätön vaatimus sille, että yrityksiä voidaan pitää luottolaitoksina. Tässä asetuksessa käyttöön otettu luottolaitoksen määritelmän muutos ei saisi siten vaikuttaa jäsenvaltioiden direktiivien 2013/36/EU ja (EU) 2019/2034mukaisesti täytäntöönpanemiin kansallisiin lupajärjestelmiin, mukaan lukien kaikkiin säännökset, joita jäsenvaltiot voivat pitää asianmukaisina niiden toimintojen tarkentamiseksi, joita luottolaitosten muutetun määritelmän piiriin kuuluvat suuret sijoituspalveluyritykset saavat ryhtyä harjoittamaan.

(41)

Luottolaitosten konsolidoidulla valvonnalla pyritään muun muassa varmistamaan rahoitusjärjestelmän vakaus, ja jotta se olisi tehokasta, sitä olisi sovellettava kaikki ryhmiin, mukaan luettuina ryhmät, joiden emoyritykset eivät ole luottolaitoksia tai sijoituspalveluyrityksiä. Sen vuoksi kaikkiin luottolaitoksiin, myös niihin, joilla oli ennen sijoituspalveluyritysten asema, olisi sovellettava sääntöjä, jotka koskevat toimivaltaisten viranomaisten direktiivin 2013/36/EU VII osaston 3 luvun I jakson nojalla harjoittamaa emoyrityksen yksilöllistä ja konsolidoitua valvontaa.

(42)

Lisäksi on mahdollista, että suurilla sijoituspalveluyrityksillä, jotka eivät ole järjestelmän kannalta merkittäviä mutta jotka käyvät kauppaa omaan lukuunsa, merkitsevät rahoitusvälineitä tai järjestävät rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskun merkintätakauksen perusteella, on samankaltaiset liiketoimintamallit ja riskiprofiilit kuin muilla järjestelmän kannalta merkittävillä laitoksilla. Kyseisten sijoituspalveluyritysten koko ja toiminta huomioon ottaen ne saattavat silti aiheuttaa tiettyjä riskejä rahoitusvakaudelle, ja vaikka niiden muuntamista luottolaitoksiksi ei pidettäisi asianmukaisena niiden luonteen ja monimuotoisuuden vuoksi, niihin olisi edelleen sovellettava samaa vakavaraisuuskohtelua kuin luottolaitoksiin. Jotta estettäisiin toimijalle suotuisimman sääntelyn hyväksikäyttö ja vähennettäisiin säännösten kiertämisriskejä, toimivaltaisten viranomaisten olisi myös pyrittävä välttämään tilanteita, joissa sijoituspalveluyritykset järjestävät toimintonsa siten, etteivät ne ylitä 15 miljardia euron kynnysarvoa, joka koskee varojen kokonaisarvoa yksilö- tai ryhmätasolla, tai rajoita perusteettomasti toimivaltaisten viranomaisten harkintavaltaa soveltaa luottolaitoksiin asetuksen (EU) N:o 575/2013 vaatimuksia sekä saada ne noudattamaan direktiivin 2013/36/EU vakavaraisuusvaatimuksia direktiivin (EU) 2019/2034 5 artiklan mukaisesti.

(43)

Unionissa otettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 600/2014 (13) käyttöön yhdenmukainen järjestelmä, jolla kolmansien maiden yrityksille, jotka tarjoavat sijoituspalveluja ja -toimintaa unioniin sijoittautuneille hyväksyttäville vastapuolille ja ammattimaisille asiakkaille, myönnetään pääsy sisämarkkinoille. Sisämarkkinoille pääsyn edellytyksenä on, että komissio antaa asiasta vastaavuuspäätöksen ja että Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010 (14) perustettu Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) (ESMA), jäljempänä ’arvopaperimarkkinaviranomainen’, rekisteröi kolmannen maan yrityksen. On tärkeää, että vastaavuus arvioidaan asiaankuuluvan sovellettavan unionin lainsäädännön perusteella ja että käytössä on tehokkaat välineet, joilla valvotaan vastaavuuden myöntämisedellytysten täyttymistä. Näistä syistä olisi vaadittava, että kolmansissa maissa rekisteröidyt yritykset ilmoittavat arvopaperimarkkinaviranomaiselle vuosittain tiedot unionissa tarjottujen palvelujen ja harjoitetun toiminnan laajuudesta ja kattavuudesta. Lisäksi olisi parannettava vastaavuusedellytysten valvontaan, täytäntöönpanoon ja täyttymiseen liittyvää valvontayhteistyötä.

(44)

Jotta voidaan turvata tasapuoliset toimintaedellytykset ja edistää unionin markkinoiden avoimuutta, asetusta (EU) N:o 600/2014 olisi muutettava siten, että kauppojen sisäisten toteuttajien hintatarjouksiin, tarjousten korotuksiin ja toteutushintoihin sovelletaan hinnanmuutosvälijärjestelyä liiketoimien koosta riippumatta. Näin ollen nykyisin sovellettavia hinnanmuutosvälijärjestelyjä koskevia teknisiä sääntelystandardeja olisi sovellettava myös asetuksen (EU) N:o 600/2014 laajennettuun soveltamisalaan.

(45)

Jotta voidaan varmistaa sijoittajansuoja ja rahoitusmarkkinoiden eheys ja vakaus unionissa, komission olisi vastaavuuspäätöstä antaessaan otettava huomioon riskit, joita saattaa aiheutua palveluista ja toiminnasta, joita kyseisestä kolmannesta maasta olevat yritykset suorittavat unionissa vastaavuuspäätöksen jälkeen. Niiden merkitystä olisi tarkasteltava järjestelmän kannalta sellaisilla perusteilla kuin kyseisestä kolmannesta maasta olevien yritysten tarjoamien palvelujen ja toteuttaman toiminnan laajuus ja kattavuus. Samasta syystä komission olisi voitava ottaa huomioon, yksilöidäänkö kolmas maa verotuksellisista syistä yhteistyöhaluttomaksi lainkäyttöalueeksi asiaa koskevan unionin politiikan puitteissa tai suuririskiseksi kolmanneksi maaksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 (15) 9 artiklan 2 kohdan nojalla. Komission olisi pidettävä erityisiä vakavaraisuus-, organisaatio- tai liiketoimintavaatimuksia toisiaan vastaavina ainoastaan, jos niiden vaikutus on sama. Lisäksi komission olisi tarvittaessa voitava hyväksyä vastaavuuspäätöksiä, jotka on rajoitettu koskemaan direktiivin 2014/65/EU liitteessä I olevassa A osassa lueteltuja erityisiä palveluja ja toimintaa tai palvelu- tai toimintaryhmiä.

(46)

EPV on yhdessä arvopaperimarkkinaviranomaisen kanssa antanut perusteelliseen tausta-analyysiin, tiedonkeruuseen ja kuulemiseen pohjautuvan kertomuksen sellaisen vakavaraisuusjärjestelmän räätälöimisestä kaikille muille kuin järjestelmän kannalta merkittäville sijoituspalveluyrityksille, joka toimii tällaisten sijoituspalveluyritysten tarkistetun vakavaraisuuskehyksen perustana.

(47)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen soveltaminen, EPV:n olisi laadittava luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritetään sijoituspalveluyritysryhmien varovaisuusperiaatteen mukaisen konsolidoinnin soveltamisala ja menetelmät, kiinteiden yleiskustannusten laskenta, K-tekijöiden mittausmenetelmät, eroteltuja tilejä koskevan käsitteen määrittäminen asiakasrahojen osalta, K-DTF-tekijöiden kertoimien mukauttaminen stressikausien markkinaolosuhteissa, määritysosapuolten edellyttämiä kokonaismarginaaleja vastaavien omien varojen vaatimusten laskenta, lomakkeet, joita käytetään tämän asetuksen nojalla vaaditussa tietojen julkistamisessa, myös sijoituspalveluyritysten sijoituspolitiikan osalta, ja tämän asetuksen mukaisessa lakisääteisessä raportoinnissa sekä toimivaltaisille viranomaisille annettavat tiedot luottolaitokselta vaadittavaa lupaa koskevista kynnysarvoista. Komission olisi siirrettävä valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä SEUT 290 artiklan mukaisilla delegoiduilla säädöksillä sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti EPV:n laatimat teknisten sääntelystandardien luonnokset, Komission ja EPV:n olisi varmistettava, että kaikki kyseiset laitokset voivat soveltaa näitä standardeja ja vaatimuksia oikeassa suhteessa laitosten toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen nähden.

(48)

Komissiolle olisi myös siirrettävä valta hyväksyä SEUT 291 artiklan mukaisilla täytäntöönpanosäädöksillä ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan ja asetuksen 1095/2010 15 artiklan mukaisesti EPV:n ja arvopaperimarkkinaviranomaisen laatimia teknisiä täytäntöönpanostandardeja.

(49)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen soveltaminen ja ottaa huomioon rahoitusmarkkinoiden kehitys, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta täsmentämällä tässä asetuksessa annettuja määritelmiä. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (16) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(50)

Oikeusvarmuuden takaamiseksi ja päällekkäisyyksien välttämiseksi sekä luottolaitoksiin että sijoituspalveluyrityksiin sovellettavan nykyisen vakavaraisuuskehyksen ja tämän asetuksen välillä, asetusta (EU) N:o 575/2013 ja direktiiviä 2013/36/EU olisi muutettava sijoituspalveluyritysten poistamiseksi niiden soveltamisalasta. Pankkiryhmään kuuluviin sijoituspalveluyrityksiin olisi kuitenkin sovellettava edelleen pankkiryhmää koskevia asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja direktiivin 2013/36/EU säännöksiä, kuten direktiivin 2013/36/EU 21 b artiklassa tarkoitettua väliyhtiönä toimivaa EU-emoyritystä koskevia säännöksiä, sekä asetuksen (EU) N:o 575/2013 ensimmäisen osan II osaston 2 luvussa annettuja sääntöjä varovaisuusperiaatteen mukaisesta konsolidoinnista.

(51)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on tehokkaan ja oikeasuhteisen vakavaraisuuskehyksen luominen sen varmistamiseksi, että sijoituspalveluyritykset, joilla on lupa harjoittaa toimintaa unionissa, harjoittavat sitä vankalta taloudelliselta pohjalta ja että niitä johdetaan hallitusti ja tarvittaessa asiakkaiden etujen mukaisesti, vaan joka voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi,

(1)

Vankka vakavaraisuusvalvonta on olennainen osa sääntelyllisiä edellytyksiä, joiden nojalla rahoituslaitokset tarjoavat palveluja unionissa. Sijoituspalveluyrityksiin, kuten myös luottolaitoksiin, sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 575/2013 (4) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2013/36/EU (5) niiden vakavaraisuuskohtelun ja -valvonnan osalta, kun taas niiden toimilupa- ja muista organisaatiota ja toimintaa koskevista vaatimuksista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/65/EU (6).

(2)

Nykyiset asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja direktiivin 2013/36/EU mukaiset vakavaraisuusjärjestelmät perustuvat suurelta osin Baselin pankkivalvontakomitean suuria pankkiryhmiä varten laatimiin peräkkäin julkaistuihin kansainvälisiin sääntelystandardeihin, ja niillä puututaan vain osittain useiden sijoituspalveluyritysten erilaisiin toimintoihin liittyviin erityisriskeihin. Kyseisille sijoituspalveluyrityksille ominaisiin erityisiin heikkouksiin ja riskeihin olisi sen vuoksi puututtava tehokkailla, asianmukaisilla ja oikeasuhteisilla unionin tason vakavaraisuusjärjestelyillä, joilla autetaan luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset koko unionissa, varmistetaan vaikuttava vakavaraisuusvalvonta siten, että samalla hillitään säännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia, ja varmistetaan riittävä pääoma sijoituspalveluyritysten riskejä ajatellen.

(3)

Vankalla vakavaraisuusvalvonnalla olisi varmistettava, että sijoituspalveluyrityksiä hoidetaan hallitusti ja niiden asiakkaiden etujen mukaisesti. Vakavaraisuusvalvonnassa olisi otettava huomioon sijoituspalveluyritysten ja niiden asiakkaiden mahdollisuudet ottaa liiallisia riskejä ja sijoituspalveluyritysten ottamien ja niiden aiheuttamien riskien eri asteet. Tällaisella vakavaraisuusvalvonnalla olisi myös pyrittävä välttämään sijoituspalveluyrityksille aiheutuva kohtuuton hallinnollinen rasitus. Vakavaraisuusvalvonnalla olisi kuitenkin myös mahdollistettava tasapaino sijoituspalveluyritysten turvallisuuden ja vakauden varmistamisen ja liiallisten kustannusten välttämisen välillä, koska liialliset kustannukset saattavat vaarantaa niiden liiketoiminnan kannattavuuden.

(4)

Monet asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja direktiivin 2013/36/EU kehykseen perustuvat vaatimukset on suunniteltu käsittelemään luottolaitoksiin kohdistuvia yleisiä riskejä. Sen vuoksi nykyiset vaatimukset on suurelta osin mitoitettu siten, että niillä säilytetään luottolaitosten luotonantokapasiteetti taloussuhdanteista riippumatta ja suojataan tallettajia ja veronmaksajia luottolaitosten mahdolliselta kaatumiselta. Niitä ei ole suunniteltu käsittelemään sijoituspalveluyritysten kaikkia erilaisia riskiprofiileja. Sijoituspalveluyrityksillä ei ole suuria vähittäis- ja yrityslainasalkkuja, eivätkä ne ota vastaan talletuksia. Todennäköisyys, että niiden kaatumisella voi olla haitallisia vaikutuksia yleiseen rahoitusvakauteen, on pienempi kuin luottolaitosten tapauksessa, mutta sijoituspalveluyritykset aiheuttavat kuitenkin riskin, johon olisi puututtava vankan kehyksen avulla. Useimpien sijoituspalveluyritysten kohtaamat ja aiheuttamat riskit poikkeavat näin ollen olennaisesti luottolaitosten kohtaamista ja aiheuttamista riskeistä, ja tällainen ero olisi otettava unionin vakavaraisuuskehyksessä selkeästi huomioon.

(5)

Erot nykyisen vakavaraisuuskehyksen soveltamisessa eri jäsenvaltioissa uhkaavat sijoituspalveluyritysten tasapuolisia toimintaedellytyksiä unionissa ja siten estävät sijoittajia hyödyntämästä uusia mahdollisuuksia ja parempia keinoja hallita riskejään. Kyseiset erot johtuvat siitä, että kehyksen soveltaminen eri sijoituspalveluyrityksiin niiden tarjoamien palvelujen perusteella on yleisesti katsoen monimutkaista, kun osa kansallisista viranomaisista mukauttaa tai yksinkertaistaa kehyksen soveltamista kansallisessa lainsäädännössä tai käytännössä. Koska nykyisessä vakavaraisuuskehyksessä ei käsitellä kaikkia tietyntyyppisiin sijoituspalveluyrityksiin kohdistuvia ja niiden aiheuttamia riskejä, eräissä jäsenvaltioissa on sovellettu suuria pääomavaatimuksen korotuksia tiettyihin sijoituspalveluyrityksiin. Olisi vahvistettava näitä riskejä koskevat yhdenmukaiset säännökset, jotta voidaan varmistaa sijoituspalveluyritysten yhdenmukainen vakavaraisuusvalvonta kaikkialla unionissa.

(6)

Näin ollen tarvitaan erityinen vakavaraisuusjärjestelmä, jota sovelletaan sellaisiin sijoituspalveluyrityksiin, jotka eivät ole kooltaan eivätkä muihin rahoitusalan ja talouden toimijoihin liittyviltä sidossuhteiltaan järjestelmän kannalta merkittäviä. Järjestelmän kannalta merkittäviin sijoituspalveluyrityksiin olisi kuitenkin edelleen sovellettava nykyistä asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja direktiivin 2013/36/EU muodostamaa vakavaraisuuskehystä. Tällaiset sijoituspalveluyritykset ovat sijoituspalveluyritysten alaryhmä, jotka kuuluvat nykyään asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja direktiivin 2013/36/EU muodostaman kehyksen soveltamisalaan. Niihin ei sovelleta erityisiä poikkeuksia mistään kehyksen tärkeimmistä vaatimuksista. Suurimmilla ja kaikkein kiinteimmässä sidossuhteessa olevilla sijoituspalveluyrityksillä on samankaltaisia liiketoimintamalleja ja riskiprofiileja kuin merkittävillä luottolaitoksilla. Ne tarjoavat "pankkipalvelujen kaltaisia" palveluja ja ottavat vastatakseen riskeistä merkittävissä laajuudessa. Lisäksi järjestelmän kannalta merkittävät sijoituspalveluyritykset ovat kooltaan, liiketoimintamalleiltaan ja riskiprofiileiltaan sellaisia, että ne uhkaavat rahoitusmarkkinoiden vakaata ja asianmukaista toimintaa suurten luottolaitosten tavoin. Sen vuoksi on asianmukaista, että kyseisiin sijoituspalveluyrityksiin sovelletaan edelleen asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja direktiivin 2013/36/EU säännöksiä.

(7)

Sijoituspalveluyrityksillä, jotka merkittävässä määrin käyvät kauppaa omaan lukuunsa, jotka antavat rahoitusvälineiden merkintäsitoumuksia tai järjestävät rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskua merkintätakauksen perusteella tai jotka ovat määritysosapuolia keskusvastapuolissa, saattaa olla liiketoimintamalleja ja riskiprofiileja, jotka ovat samankaltaiset kuin luottolaitoksilla. Tällaiset sijoituspalveluyritykset saattavat niiden koko ja toiminta huomioon ottaen aiheuttaa rahoitusvakaudelle vastaavia riskejä kuin luottolaitokset. Toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava vaatia, että niihin sovelletaan edelleen samaa vakavaraisuuskohtelua kuin asetuksen (EU) N:o 575/2013 soveltamisalaan kuuluviin luottolaitoksiin ja että niiden vakavaraisuutta valvotaan edelleen direktiivin 2013/36/EU mukaisesti.

(8)

Joissain jäsenvaltioissa viranomaiset, joilla on toimivalta valvoa sijoituspalveluyritysten vakavaraisuutta, saattavat olla eri viranomaisia kuin viranomaiset, joilla on toimivalta valvoa markkinakäyttäytymistä. Sen vuoksi on tarpeen luoda yhteistyö- ja tietojenvaihtomekanismi kyseisten viranomaisten välille, jotta voidaan varmistaa koko unionissa ripeästi ja tehokkaasti toimiva sijoituspalveluyritysten yhdenmukainen vakavaraisuusvalvonta.

(9)

Sijoituspalveluyritys voi käydä kauppaa määritysosapuolen välityksellä toisessa jäsenvaltiossa. Tällöin olisi perustettava mekanismi, jonka avulla eri jäsenvaltioiden asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset voivat vaihtaa tietoja. Tällaisen mekanismin olisi mahdollistettava se, että sijoituspalveluyrityksen vakavaraisuuden valvonnasta vastaava toimivaltainen viranomainen ja joko määritysosapuolen valvonnasta vastaava tai keskusvastapuolen valvonnasta vastaava asianomainen viranomainen voivat vaihtaa tietoja sijoituspalveluyrityksen vakuusvaatimusten laskennassa käytetyistä mallista ja parametreistä, jos tällaista laskentamenetelmää käytetään sijoituspalveluyrityksen omien varojen vaatimusten perustana.

(10)

Jotta edistettäisiin valvontastandardien ja -käytäntöjen yhdenmukaistamista unionissa, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 (7) perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen, jäljempänä 'EPV') olisi tiiviissä yhteistyössä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010 (8) perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen, jäljempänä 'EAMV') kanssa säilytettävä ensisijainen toimivalta valvontakäytäntöjen koordinoinnissa ja lähentämisessä sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnan alalla Euroopan finanssivalvontajärjestelmässä, jäljempänä 'EFVJ'.

(11)

Sijoituspalveluyrityksen vaadittavan perustamispääoman tason olisi määräydyttävä niiden palvelujen ja toimintojen perusteella, joita kyseisellä sijoituspalveluyrityksellä on lupa tarjota ja suorittaa direktiivin 2014/65/EU mukaisesti. Jäsenvaltioiden mahdollisuus alentaa vaadittavaa perustamispääoman tasoa erityisissä tilanteissa, joista säädetään direktiivissä 2013/36/EU, ja mainitun direktiivin epäyhdenmukainen täytäntöönpano ovat johtaneet tilanteeseen, jossa vaadittavan perustamispääoman tasot eroavat toisistaan unionissa. Tämän pirstaloitumisen lopettamiseksi vaadittavan perustamispääoman taso olisi yhdenmukaistettava unionissa kaikkien sijoituspalveluyritysten osalta. Jotta voidaan vähentää monenkeskisten kaupankäyntijärjestelmien ja organisoitujen kaupankäyntijärjestelmien osalta mahdollisesti olemassa olevia markkinoille tulon esteitä, monenkeskistä kaupankäyntijärjestelmää tai organisoitua kaupankäyntijärjestelmää ylläpitävien sijoituspalveluyritysten perustamispääoma olisi asetettava tässä direktiivissä tarkoitetulle tasolle. Jos sijoituspalveluyritys, jolla on toimilupa ylläpitää organisoitua kaupankäyntijärjestelmää, on saanut luvan harjoittaa myös kaupankäyntiä omaan lukuunsa direktiivin 2014/65/EU 20 artiklassa säädetyin edellytyksin, sen perustamispääoma olisi asetettava tässä direktiivissä tarkoitetulle tasolle.

(12)

Vaikka sijoituspalveluyritysten ei olisi enää kuuluttava asetuksen (EU) N:o 575/2013 tai direktiivin 2013/36/EU soveltamisalaan, tiettyjen kyseisten säädösten yhteydessä käytettyjen käsitteiden olisi säilytettävä vakiintuneet merkityksensä. Jotta tällaisten käsitteiden johdonmukainen tulkinta olisi mahdollista ja helpompaa, kun niitä käytetään unionin säädöksissä, viittausten tällaisissa säädöksissä sijoituspalveluyritysten perustamispääomaan, sijoituspalveluyritysten osalta toimivaltaisten viranomaisten valvontavaltuuksiin, sijoituspalveluyritysten sisäiseen pääoman riittävyyden arviointiprosessiin, toimivaltaisten viranomaisten sijoituspalveluyritysten osalta soveltamaan vakavaraisuuden arviointiprosessiin ja sijoituspalveluyrityksiin sovellettaviin palkitsemista sekä hallinnointia ja ohjausta koskeviin säännöksiin olisi katsottava viittaavan tämän direktiivin vastaaviin säännöksiin.

(13)

Sisämarkkinoiden moitteeton toiminta edellyttää, että vastuu sijoituspalveluyrityksen taloudellisen vakauden, erityisesti vakavaraisuuden, valvonnasta kuuluu sen kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Jotta sijoituspalveluyrityksiä voitaisiin myös valvoa tehokkaasti muissa jäsenvaltioissa, joissa ne tarjoavat palveluja tai joissa niillä on sivuliike, olisi varmistettava tiivis yhteistyö ja tietojen vaihto näiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

(14)

Vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava toteuttaa tiedonsaanti- ja valvontatarkoituksiin sekä erityisesti rahoitusjärjestelmän vakauden varmistamiseksi tapauskohtaisesti paikalla tehtäviä tarkastuksia, tarkastaa sijoituspalveluyritysten sivuliikkeiden toiminta alueellaan ja vaatia kyseisten sivuliikkeiden toimintaa koskevia tietoja. Näitä sivuliikkeitä koskevat valvontatoimenpiteet olisi kuitenkin säilytettävä kotijäsenvaltion vastuulla.

(15)

Kaupallisesti arkaluonteisten tietojen suojaamiseksi toimivaltaisten viranomaisten olisi noudatettava salassapitovelvollisuutta valvontatehtäviä suorittaessaan ja luottamuksellisia tietoja vaihtaessaan.

(16)

Sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnan ja niiden asiakkaiden suojan vahvistamiseksi tilintarkastajien olisi suoritettava tarkastus puolueettomasti ja ilmoitettava viipymättä toimivaltaisille viranomaisille seikoista, jotka voivat vaikuttaa vakavasti sijoituspalveluyrityksen taloudelliseen asemaan tai sen hallinto- ja kirjanpitojärjestelmään.

(17)

Tätä direktiiviä sovellettaessa henkilötietojen käsittely olisi toteutettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (9) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1725 (10) mukaisesti. Erityisesti silloin, kun tässä direktiivissä sallitaan henkilötietojen vaihto kolmansien maiden kanssa, olisi sovellettava asetuksen (EU) 2016/679 V luvun asiaankuuluvia säännöksiä ja asetuksen (EU) 2018/1725 V lukua.

(18)

Tässä direktiivissä ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2019/2033 (11)säädettyjen velvoitteiden noudattamisen varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi säädettävä hallinnollisista seuraamuksista ja muista hallinnollisista toimenpiteistä, jotka ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Sen varmistamiseksi, että hallinnollisilla seuraamuksilla on varoittava vaikutus, ne olisi julkistettava, paitsi tietyissä tarkoin määritellyissä olosuhteissa. Jotta asiakkaat ja sijoittajat voisivat tehdä tietoon perustuvan päätöksen sijoitusvaihtoehdoistaan, kyseisillä asiakkailla ja sijoittajilla olisi oltava mahdollisuus saada tietoja sijoituspalveluyrityksille määrätyistä hallinnollisista seuraamuksista ja muista hallinnollisista toimenpiteistä.

(19)

Jotta havaitaan sellaisten kansallisten säännösten rikkomisia, joilla tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, tai asetuksen (EU) 2019/2033 rikkomisia, jäsenvaltioilla olisi oltava tarvittavat tutkintavaltuudet, ja niiden olisi luotava tehokkaat ja nopeat mekanismit, joilla ilmoitetaan mahdollisista tai tosiasiallisista rikkomisista.

(20)

Sijoituspalveluyrityksillä, joiden ei katsota olevan pieniä ja ilman sidossuhteita, olisi oltava saatavilla sisäinen pääoma, joka riittää määränsä, laatunsa ja jakautumisensa puolesta kattamaan riskit, joille ne altistuvat tai voivat altistua. Toimivaltaisten viranomaisten olisi varmistettava, että sijoituspalveluyrityksillä on riittävät strategiat ja prosessit sisäisen pääomansa riittävyyden arvioimiseksi ja ylläpitämiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten olisi myös voitava vaatia pieniä ja ilman sidossuhteita olevia sijoituspalveluyrityksiä soveltamaan tarvittaessa vastaavia vaatimuksia.

(21)

Vakavaraisuuden arviointivaltuuksien olisi edelleen oltava tärkeä sääntelyväline, jonka avulla toimivaltaiset viranomaiset voivat arvioida laadullisia tekijöitä, mukaan luettuina sisäinen hallinnointi, ohjaus ja valvonta sekä riskienhallintaprosessit ja -menettelyt, sekä tarvittaessa asettaa lisävaatimuksia, mukaan luettuina erityisesti omia varoja ja maksuvalmiutta koskevat vaatimukset, erityisesti sijoituspalveluyrityksille, joiden ei katsota olevan pieniä ja ilman sidossuhteita, ja jos toimivaltainen viranomainen katsoo tämän olevan perusteltua ja asianmukaista, myös pienten ja ilman sidossuhteita olevien sijoituspalveluyritysten kannalta.

(22)

Periaate, jonka mukaan naisille ja miehille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka, on vahvistettu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 157 artiklassa. Sijoituspalveluyritysten olisi sovellettava tätä periaatetta johdonmukaisella tavalla. Jotta palkitseminen saataisiin vastaamaan sijoituspalveluyritysten riskiprofiilia ja voitaisiin varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset, sijoituspalveluyrityksiin olisi sovellettava hallinnointi- ja ohjausjärjestelmiä koskevia selkeitä periaatteita ja palkitsemissääntöjä, jotka ovat sukupuolineutraaleja ja joissa huomioidaan luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten väliset erot. Pienet ja ilman sidossuhteita olevat sijoituspalveluyritykset olisi kuitenkin vapautettava näistä säännöistä, koska direktiivissä 2014/65/EU säädetyt palkitsemista sekä hallinnointia ja ohjausta koskevat säännökset ovat riittävän kattavat tämäntyyppisten sijoituspalveluyritysten osalta.

(23)

Direktiivin 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisten palkitsemissäännösten arvioinnista 28 päivänä heinäkuuta 2016 annetussa komission kertomuksessa todettiin vastaavasti, että direktiivissä 2013/36/EU säädetyt vaatimukset palkkioiden lykkäämisestä ja maksamisesta rahoitusvälineinä eivät ole asianmukaisia pienille ja rakenteeltaan yksinkertaisille sijoituspalveluyrityksille tai pieniä muuttuvia palkkioita saavalle henkilöstölle. Tarvitaan selkeät, johdonmukaiset ja yhdenmukaistetut perusteet, joiden avulla voidaan määrittää sijoituspalveluyritykset ja henkilöt, jotka on vapautettu kyseisistä vaatimuksista, jotta voidaan varmistaa valvontakäytäntöjen lähentyminen ja tasapuoliset toimintaedellytykset. Kun otetaan huomioon suurituloisten tärkeä merkitys liiketoiminnan johtamisessa ja sijoituspalveluyritysten pitkän aikavälin tulos, olisi varmistettava palkitsemiskäytäntöjen ja suurituloisia koskevien suuntausten tehokas valvonta. Sen vuoksi toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava seurata suurituloisten palkkausta.

(24)

On myös asianmukaista antaa sijoituspalveluyrityksille jonkin verran joustovaraa sen suhteen, kuinka ne käyttävät muita maksuvälineitä kuin käteisrahaa maksaakseen muuttuvia palkkioita, edellyttäen, että tällaiset maksuvälineet saavuttavat tehokkaasti tavoitteen, jonka mukaan henkilöstön edut on sovitettava yhteen eri sidosryhmien, kuten osakkeenomistajien ja velkojien, etujen kanssa, ja edistävät muuttuvien palkkioiden mukauttamista sijoituspalveluyrityksen riskiprofiiliin.

(25)

Sijoituspalveluyritysten tulot, joita ne saavat maksujen, palkkioiden ja muiden tulojen muodossa erilaisten sijoituspalvelujen tarjoamisesta, vaihtelevat erittäin voimakkaasti. Palkitsemisen muuttuvan osan rajaamisella osuudeksi palkan kiinteästä osasta vaikutettaisiin sijoituspalveluyrityksen kykyyn vähentää palkitsemista silloin, kun tulot pienenevät, mikä voisi johtaa sijoituspalveluyrityksen kiinteiden kustannusten kasvuun, mikä puolestaan voisi aiheuttaa riskejä sijoituspalveluyrityksen kyvylle kestää talouden taantumaa tai tulojen vähenemistä. Näiden riskien välttämiseksi muille kuin järjestelmän kannalta merkittäville sijoituspalveluyrityksille ei olisi asetettava yhtä ainoaa korkeinta mahdollista tasoa palkitsemisen muuttuvan ja kiinteän osan suhteelle. Sen sijaan kyseisten sijoituspalveluyritysten olisi itse vahvistettava asianmukaiset suhdeluvut. Tämä direktiivi ei kuitenkaan saisi estää jäsenvaltioita toteuttamasta kansallisessa lainsäädännössä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on soveltaa sijoituspalveluyrityksiin palkitsemisen muuttuvan ja kiinteän osan enimmäissuhdetta koskevia tiukempia vaatimuksia. Tämä direktiivi ei saisi myöskään estää jäsenvaltioita asettamasta tällaista enimmäissuhdetta kaikille tai tietyn tyyppisille sijoituspalveluyrityksille.

(26)

Tämä direktiivi ei saisi estää jäsenvaltioita omaksumasta palkitsemisen osalta tiukempaa linjaa, jos sijoituspalveluyritykset saavat poikkeuksellista julkista rahoitustukea.

(27)

Jäsenvaltioissa on käytössä erilaisia hallinnointi- ja ohjausrakenteita. Useimmiten käytetään yksi- tai kaksiportaista rakennetta. Tässä direktiivissä säädetyillä määritelmillä pyritään kattamaan kaikki olemassa olevat rakenteet asettamatta etusijalle mitään erityistä rakennetta. Ne ovat puhtaasti toiminnallisia, ja niiden tarkoituksena on vahvistaa säännöt tietyn tuloksen saavuttamiseksi riippumatta siitä, mitä kansallista yhtiöoikeutta laitokseen sovelletaan kussakin jäsenvaltiossa. Määritelmät eivät näin ollen saisi vaikuttaa kansallisen yhtiölain mukaiseen yleiseen toimivallan jakautumiseen.

(28)

Ylimmillä hallintoelimillä olisi katsottava olevan liikkeenjohdollisia tehtäviä ja valvontatehtäviä. Ylimpien hallintoelinten toimivalta ja rakenne on erilainen eri jäsenvaltioissa. Jäsenvaltioissa, joissa ylimmillä hallintoelimillä on yksitasoinen rakenne, hallitus yleensä hoitaa johto- ja valvontatehtäviä. Jäsenvaltioissa, joissa on kaksitasoinen järjestelmä, valvontatehtävää hoitaa erillinen valvontaelin, jolla ei ole liikkeenjohdollisia tehtäviä, ja liikkeenjohtotehtävistä huolehtii erillinen johtoelin, joka vastaa ja on vastuuvelvollinen yrityksen päivittäisestä johtamisesta. Erillistehtävät on annettu vastaavasti eri toiminnoille ylimmän hallintoelimen sisällä.

(29)

Vastauksena kasvavaan yleiseen vaatimukseen verotuksen avoimuudesta ja jotta voidaan edistää sijoituspalveluyritysten yritysvastuuta, on aiheellista edellyttää, että sijoituspalveluyritykset, ellei niitä katsota pieniksi ja ilman sidossuhteita oleviksi sijoituspalveluyrityksiksi, julkistavat vuosittain tietyt tiedot, mukaan luettuina tiedot saaduista voitoista, maksetuista veroista ja saaduista julkisista tuista.

(30)

Jotta voitaisiin käsitellä riskejä yksinomaan sijoituspalveluyrityksistä muodostuvan ryhmän tasolla, asetuksessa (EU) 2019/2033 edellytettyä varovaisuusperiaatteen mukaisen konsolidoinnin menetelmää olisi yksinomaan sijoituspalveluyrityksistä muodostuvan ryhmän tapauksessa täydennettävä ryhmän pääomavaatimuksella yksinkertaisempien ryhmärakenteiden osalta. Ryhmävalvojan määrittämisen olisi kuitenkin kummassakin tapauksessa perustuttava samoihin periaatteisiin, joita sovelletaan direktiivin 2013/36/EU mukaisen konsolidoidun valvonnan tapauksessa. Asianmukaisen yhteistyön varmistamiseksi koordinointitoimenpiteiden keskeisten osien ja erityisesti kriisitilanteissa sovellettavien tietovaatimusten tai yhteistyö- ja koordinointijärjestelyjen olisi oltava samanlaiset kuin luottolaitoksia koskevan yhteisen sääntökirjan yhteydessä sovellettavan koordinoinnin keskeiset osat.

(31)

Komission olisi voitava antaa neuvostolle suosituksia sellaisten sopimusten neuvottelemisesta unionin ja kolmansien maiden välillä, jotka koskevat ryhmän pääomavaatimuksen noudattamisen käytännön valvontaa, kun kyseessä ovat sijoituspalveluyritykset, joiden emoyritys on sijoittautunut kolmanteen maahan, ja kolmansissa maissa toimivat sijoituspalveluyritykset, joiden emoyritys on sijoittautunut unioniin. Lisäksi jäsenvaltioiden ja EPV:n olisi voitava ottaa käyttöön yhteistyöjärjestelyjä kolmansien maiden kanssa valvontatehtäviensä hoitamiseksi.

(32)

Oikeusvarmuuden takaamiseksi ja päällekkäisyyksien välttämiseksi sekä luottolaitoksiin että sijoituspalveluyrityksiin sovellettavan nykyisen vakavaraisuuskehyksen ja tämän direktiivin välillä, asetusta (EU) N:o 575/2013 ja direktiiviä 2013/36/EU olisi muutettava sijoituspalveluyritysten poistamiseksi niiden soveltamisalasta. Pankkiryhmään kuuluviin sijoituspalveluyrityksiin olisi kuitenkin sovellettava edelleen pankkiryhmää koskevia asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja direktiivin 2013/36/EU säännöksiä, kuten asetuksen (EU) N:o 575/2013 11–24 artiklassa esitettyjä sääntöjä varovaisuusperiaatteen mukaisesta konsolidoinnista ja direktiivin 2013/36/EU 21 b artiklassa tarkoitettua väliyhtiönä toimivaa EU-emoyritystä koskevia säännöksiä.

(33)

On tarpeen täsmentää toimenpiteet, jotka yritysten on toteutettava tarkistaakseen, kuuluvatko ne asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan b alakohdassa säädetyn luottolaitoksen määritelmän soveltamisalaan, jolloin ne tarvitsevat luvan toimia luottolaitoksena. Koska tietyt sijoituspalveluyritykset harjoittavat jo direktiivin 2014/65/EU liitteessä I olevan A osan 3 ja 6 kohdassa lueteltuja toimintoja, on myös tarpeen varmistaa selvyys siitä, että kyseisiä toimintoja koskeva lupa säilyy voimassa. Toimivaltaisten viranomaisten on erityisen tärkeää varmistaa, että siirtyminen nykyisestä kehyksestä uuteen takaa riittävän sääntelyvarmuuden sijoituspalveluyrityksille.

(34)

Tehokkaan valvonnan varmistamiseksi on tärkeää, että asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan b alakohdassa säädetyt edellytykset täyttävät yritykset hakevat lupaa toimia luottolaitoksena. Toimivaltaisilla viranomaisilla olisi sen vuoksi oltava mahdollisuus soveltaa seuraamuksia yrityksiin, jotka eivät hae tällaista toimilupaa.

(35)

Asetuksessa (EU) N:o 575/2013 olevaan luottolaitoksen määritelmän soveltamisalaan siihen asetuksella (EU) 2019/2033 tehtävän muutoksen voimaantulon myötä saattavat kuulua sijoituspalveluyritykset, jotka jo toimivat direktiivin 2014/65/EU mukaisesti annetun toimiluvan perusteella. Tällaisten yritysten olisi sallittava jatkaa toimintaansa sijoituspalveluyrityksenä toimimista koskevan lupansa turvin, kunnes luottolaitosta koskeva toimilupa myönnetään. Tällaisten sijoituspalveluyritysten olisi esitettävä lupaa toimia luottolaitoksena koskeva hakemus viimeistään silloin, kun niiden kuukausittaisten kokonaisvarojen keskiarvo täyttää tai ylittää jonkin asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan b alakohdassa säädetyistä kynnysarvoista 12 peräkkäisen kuukauden aikana. Jos sijoituspalveluyritykset täyttävät jonkin asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan b alakohdassa säädetyistä kynnysarvoista tämän direktiivin voimaantulopäivänä, niiden kuukausittaisten kokonaisvarojen keskiarvo olisi laskettava ottaen huomioon kyseistä päivämäärää edeltävät 12 peräkkäistä kuukautta. Kyseisten sijoituspalveluyritysten olisi haettava lupaa toimia luottolaitoksena viimeistään yhden vuoden ja yhden päivän kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta.

(36)

Asetuksessa (EU) N:o 575/2013 olevaan luottolaitoksen määritelmään asetuksella (EU) 2019/2033 tehtävä muutos saattaa vaikuttaa myös yrityksiin, jotka ovat jo hakeneet lupaa toimia sijoituspalveluyrityksenä direktiivin 2014/65/EU nojalla ja joiden osalta hakemus on vielä vireillä. Tällaiset hakemukset olisi siirrettävä direktiivin 2013/36/EU nojalla toimivaltaisille viranomaisille, ja niitä olisi käsiteltävä mainitussa direktiivissä säädettyjen toimilupasäännösten mukaisesti, jos yrityksen suunnitellut kokonaisvarat täyttävät tai ylittävät jonkin asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan b alakohdassa säädetyistä kynnysarvoista.

(37)

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan b alakohdassa tarkoitettuihin yrityksiin olisi myös sovellettava kaikkia direktiivin 2013/36/EU III osastossa säädettyjä luottolaitosten toiminnan harjoittamista koskevia vaatimuksia, mukaan luettuina säännökset toimiluvan peruuttamisesta mainitun direktiivin 18 artiklan nojalla. Mainitun direktiivin 18 artiklaa olisi kuitenkin muutettava sen varmistamiseksi, että toimivaltaiset viranomaiset pystyvät myös peruuttamaan luottolaitokselle myönnetyn toimiluvan, jos kyseinen luottolaitos käyttää toimilupaansa yksinomaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan b alakohdassa tarkoitettuihin toimintoihin ja jonka kokonaisvarojen keskiarvo on viitenä peräkkäisenä vuotena alhaisempi kuin kyseisessä alakohdassa säädetyt kynnysarvot.

(38)

Direktiivin 2014/65/EU 39 artiklan mukaan rahoituspalveluja unionissa tarjoaviin kolmansien maiden yrityksiin sovelletaan kansallisia järjestelmiä, jotka saattavat edellyttää sivuliikkeen perustamista jäsenvaltioon. Jotta voidaan helpottaa kolmansien maiden yritysten unionissa sijaitsevien sivuliikkeidensä kautta suorittamien toimintojen säännöllistä seurantaa ja arviointia, toimivaltaisille viranomaisille olisi ilmoitettava niiden alueella sijaitsevien sivuliikkeiden kautta suoritettujen palvelujen ja toimintojen laajuudesta ja kattavuudesta.

(39)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveissä 2009/65/EY (12), 2011/61/EU (13) ja 2014/59/EU (14) olevia erityisiä ristiviittauksia asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja direktiivin 2013/36/EU säännöksiin, joita ei enää sovelleta sijoituspalveluyrityksiin tämän direktiivin ja asetuksen (EU) 2019/2033 soveltamispäivästä, olisi pidettävä viittauksina tämän direktiivin ja asetuksen (EU) 2019/2033 vastaaviin säännöksiin.

(40)

EPV on yhteistyössä EAMV:n kanssa antanut kertomuksen, joka perustuu perusteelliseen tausta-analyysiin, tietojenkeruuseen ja kuulemiseen kaikille muille kuin järjestelmän kannalta merkittäville sijoituspalveluyrityksille räätälöidystä vakavaraisuusjärjestelmästä, joka toimii sijoituspalveluyritysten tarkistetun vakavaraisuuskehyksen perustana.

(41)

Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin yhdenmukainen soveltaminen, EPV:n olisi laadittava luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joilla määritetään tarkemmin perusteet, joiden nojalla tiettyihin sijoituspalveluyrityksiin sovelletaan asetusta (EU) N:o 575/2013, sekä määritetään tiedot, joita kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten olisi vaihdettava valvonnan yhteydessä. Näissä standardeissa säädettäisiin siitä, kuinka sijoituspalveluyritysten olisi arvioitava toimintojensa laajuutta sisäistä hallinnointia ja ohjausta koskevien vaatimusten kannalta ja erityisesti sen arvioimiseksi, muodostavatko ne pienen ja ilman sidossuhteita olevan sijoituspalveluyrityksen. Teknisissä sääntelystandardeissa olisi myös määritettävä, millä henkilöstöryhmillä on olennainen vaikutus yritysten riskiprofiiliin palkitsemista koskevien säännösten soveltamiseksi ja täsmennettävä ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) instrumentit, jotka luokitellaan muuttuviksi palkkioiksi. Teknisissä sääntelystandardeissa olisi myös määritettävä osatekijät, joiden avulla arvioidaan erityisiä likviditeettiriskejä, omien varojen lisävaatimusten soveltamista toimivaltaisten viranomaisten toimesta ja valvontakollegioiden toimintaa. Komission olisi täydennettävä tätä direktiiviä hyväksymällä SEUT 290 artiklan mukaisilla delegoiduilla säädöksillä sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti EPV:n laatimat tekniset sääntelystandardit. Komission ja EPV:n olisi varmistettava, että kaikki kyseiset laitokset voivat soveltaa näitä standardeja ja vaatimuksia oikeassa suhteessa laitosten toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen nähden.

(42)

Komissiolle olisi myös siirrettävä valta hyväksyä SEUT 291 artiklan mukaisilla täytäntöönpanosäädöksillä ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan sekä asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti EPV:n laatimia teknisiä täytäntöönpanostandardeja, jotka koskevat toimivaltaisten viranomaisten välistä tiedonvaihtoa ja toimivaltaisten viranomaisten julkistamisvaatimuksia sekä EAMV:n laatimia teknisiä täytäntöönpanostandardeja.

(43)

Tämän direktiivin yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi ja jotta voidaan ottaa huomioon rahoitusmarkkinoiden kehitys, komissiolle olisi siirrettävä valta täydentää tätä direktiiviä hyväksymällä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädöksiä, joissa annetaan täsmentäviä säännöksiä tässä direktiivissä annetuista määritelmistä, sijoituspalveluyritysten sisäisestä pääomasta ja riskien arvioinnista sekä vakavaraisuuden arvioimista koskevista toimivaltaisten viranomaisten valtuuksista. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (15) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(44)

Tämän direktiivin tavoitteena on luoda toimiva ja oikeasuhteinen vakavaraisuuskehys, jonka avulla varmistetaan, että unionissa toimiluvan saaneet sijoituspalveluyritykset toimivat vakaalla taloudellisella pohjalla ja että niitä hoidetaan hallitusti, mukaan lukien niiden asiakkaiden etujen mukaisesti. Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tätä tavoitteita, vaan se voidaan laajuutensa ja vaikutustensa vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(45)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (16) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna,